Vuonna 2012 kirjoitusten tekeminen tänne on jäänyt vähälle. Aika on mennyt etenkin eri päämiesten erilaisissa asioissa. Näistä suurin työrupeama oli Jippiin asiassa.
Positiivista oli se, että uusi hovioikeuden kokoonpano ei jämähtänyt niihin olettamiin, joiden vankina ensimmäinen kokoonpano oli Jippiin asiassa. Tämä ensimmäisen kokoonpanon kapea, yksipuolinen ja asenteellinen näkökulma oli ilmiselvä seuraus esteellisyydestä, ainakin jossain määrin. Lopputuloksen valinta jo hyvin aikaisin ohjasi prosessia. Se on sitten eri asia, missä määrin tämä on ollut tietoista tai alitajuista yksittäisillä tuomareilla.
Toisella kierroksella puolestaan näkyi koko ajan, että tuomarit pyrkivät avoimella ja asenteettomalla mielellä tehtävänsä suorittamiseen. Yritimme etsiä merkkejä asenteellisuudesta, mutta ei niitä löytynyt.
Juuri alitajuinen ja voimakas takertuminen erilaisiin olettamiin on keskeinen syy oikeusmurhille. Toisaalta tämä on syy monelle muulle pahalle, ja selvin este kaikelle myönteiselle kehitykselle. Tämä teema ihmisen mielen rajoittuneisuuksista ja näiden rajoittuneisuuksien haastamien on jotenkin liittynyt kaikkiin kirjoituksiini täällä, kuten myös muuhun toimintaani.