Oikeudellisen päätöksenteon ja päättelyn prosessien käsittely on ratkaisuheuristiikan aluetta. Esimerkiksi Critical Legal Studies -suuntauksen väite, jonka mukaan tuomarin, syyttäjän tai muun oikeudellisen päätöksentekijän henkilökohtaiset mieltymykset, yhteiskuntaideologiset preferenssit ja alitajuiset torjunnat sekä jopa täysin perustelemattomat ennakkoluulot saattavat merkittävästi vaikuttaa tämän oikeudelliseen ratkaisuharkinnan alaan, on osa oikeudellista ratkaisuheuristiikkaa.
Oikeudellisen päätöksenteon ja päätöksentekijöiden vääristymätaipumusten tutkiminen voidaan nähdä jopa keskeisimpänä osana nykyaikaista oikeustieteellistä ratkaisuheuristiikkaa, jos sitä suhteutetaan osaksi maailman arvostetuinta yleistä ratkaisuheuristiikan tutkimusta ja kognitiotiedettä. Viittaan tässä etenkin amerikkalaisen nobelistin Daniel Kahnemanin ja hänen tutkijakumppaninsa Amos Tverskyn perustamaan tutkimustraditioon (heuristics and biases).
Moni voisi kuvitella, että juristien koulutuksessa, tutkimuksessa ja kaikessa juristien työssä tällaiset juristien päättelyä ja päätöksentekoa koskevat asiat olisivat mukana. Näin ei kuitenkaan ole. Näistä kysymyksistä ei osata keskustella. Jotkut tuomarit puolestaan suhtautuvat suorastaan pelolla, vihalla tai molemmilla tällaisiin keskustelun avauksiin.
Tällainen sokeus oman päätöksenteon ja vallankäytön perusteista ei ole hyvä asia. Tällä tavalla sokeiden juristien vallankäytön kanssa tekemisiin joutuville tämä tarkoittaa suurta oikeusmurhien riskiä.
Jos ei ole tällä tavalla sokea, näkee sokeita enemmän.